Molemmat yllämainitut ravintolat saavat maininnan Michelin-oppaassa ja ovat käynnin arvoisia. Pieni bistro-tyyppinen L’eau de vie oli enemmän mieleeni modernin keittiönsä ansiosta. Myös cocktail-valikoima on kokeilemisen arvoinen, mikäli cocktaileja harrastaa. Olemme molemmat mieheni kanssa viinin ja shampanjan ystäviä, emmekä yleensä edes harkitse ns. drinkin ottamista, mutta täällä valikoima oli niin erikoisesti makuja yhdistelevä, että se houkutteli…
Kategoria: Ravintoloita siellä sun täällä
Restaurant Bar des Oiseaux, Nizza
Koska haluamme syödä päivällisen ranskalaisittain aikaisin, menimme tähän bistro-tyyliseen ravintolaan heti sen avattua kello 19. Ennakovaraus oli näinkin aikaisin tarpeen. Osittain avoimessa keittiössä oli täysi vauhti päällä, ja vauhdilla tuli myös keittiön tervehdys ja alkuruoka pöytäämme. Heräsi ajatus, että pöytämme halutaan nopeasti seuraaville asiakkaille. Mutta – ei. Alkuruoan lopetettuamme meiltä tiedusteltiin, haluammeko siirtyä pääruokaan vai…
Partaveitsisimpukoita ja gourmet-ravintoloita Geronan ympäristössä Kataloniassa
Runsaan vuoden takaisella pistäytymisellä Geronassa ehdimme käydä vain yhdessä kaupungin maineikkaista ravintoloista, nimeltä Maran. Siellä maistoin ensimmäisen kerran kuuluja Palamósin gambaksia eräänlaisena ”tartar”-versiona (Ajoblanco de almendra tostada con gambas de Palamós y vinagre ahumado). Herkullista! Palamós-katkaravut ovat Costa Brava -rannikon tähtiruoka, ja niitä kalastetaan vain Palamóksen edustalla. Välimeri on täällä syvä ja myrskyinen kylmine virtauksineen,…
Versailles’n retken ravintola Bistro du 11
Versailles’n linnan retkellä on melkein pakko syödä. Vaikkei katsoisi linnaa, vaan vain sen valtavaa puistoa, on katsomista niin paljon, että jonnekin on pysähdyttävä syömään – vähintään omia eväitä. Vuosia sitten olimme puistoretkellä eväät mukana. Ihmisiä oli paljon ympäri puistoa istumassa nurmikolla siellä täällä eväineen, joten totesimme tämän olevan sallittua. Löysimme vähän sivummalta rauhallisen paikan Marie…
Katoavaista ikuisessakin kaupungissa
Muistelen kaiholla kahdenkymmenen vuoden takaa sitä roomalaista, vaatimatonta trattoriaa, missä pöytää italian kielellä pyytäessämme meille tokaistiin tylyhkösti: ”Meillä ei ole pizzaa eikä pastaa.” Vastasimme, ettemme niitä haluakaan ja saimme pöydän terassilta. Sen jälkeen meiltä ei kysytty mitään, vaan eteemme iskettiin viini- ja vesipullo, ja sitten alkoi pienten antipasto-lautasten tanssi. Saimme toinen toistaan herkullisempia pikku-annoksia, joiden…
Satunnaisia nautintoja 