Molemmat yllämainitut ravintolat saavat maininnan Michelin-oppaassa ja ovat käynnin arvoisia.

Pieni bistro-tyyppinen L’eau de vie oli enemmän mieleeni modernin keittiönsä ansiosta. Myös cocktail-valikoima on kokeilemisen arvoinen, mikäli cocktaileja harrastaa. Olemme molemmat mieheni kanssa viinin ja shampanjan ystäviä, emmekä yleensä edes harkitse ns. drinkin ottamista, mutta täällä valikoima oli niin erikoisesti makuja yhdistelevä, että se houkutteli toimimaan tapojemme vastaisesti. Ja kannatti! Meitä oli kolmen hengen seurue ja kaikki olivat alku- ja pääruokiinsa tyytyväisiä, mutta jälkiruoka oli kaikille hienoinen pettymys.

Ravintolan nimi L’eau de vie muuten kâännetään suomeksi sanalla viina. Sanatarkasti käännettynä l’eau de vie on elämänvesi. Nimi juontaa alkunsa keskiajalle, jolloin alkemistit yrittivät kehittää pitkän elämän eliksiiriä. Alkoholilla ajateltiinkin varsin kauan olevan lääkinnällisiä ansioita.

Fine gueule -ravintolalla on valkoisine pöytäliinoineen viehättävä lasitettu pikkuterassi, missä nautimme lähtöpäivän lounaan. Ruoka edustaa perinteistä ranskalaista keittiötä, mihin nytkin kuului paljon kermaa ja voita. Niinkuin kuvasta voi todeta dorade-annoksen kastike on varsin voinen, ja kermaisessa polenta-lisukkeessa on kerma ja voi ihan silmin nähtävissä. No, hyväähän se oli, mutta ei tällaista usein voi nauttia. (fine guele = herkkusuu)

Täällä tuli todistettua, että edullisesta lounasmenusta ei voi poimia vain alkuruokaa (varsin ymmärrettävästi). Viereisen pöydän tyylikäs daami olisi halunnut näin tehdä. Tarjoilija epäili tämän onnistumista ja poistui kysymään lupaa moiseen ”pikkurahalla paikan varaamiseen”. Paikalle tullut hovimestari ei ehtinyt kuin aloittaa lauseensa, kun daamin seurana olla herra nousi rivakasti pystyyn ja huudahti: ”Me häivymme täältä! Maksan viinilasilliseni ja häivymme!” (Hän ei ehdottanut jo oliiviöljyn kera syömänsä leivän maksamista.) Hovi yritti vielä keskeyttää sanomalla, että ”hyvä herra, ette anna minun edes vastata ja kertoa, että annoksemme ovat hyvin pieniä ja olisin vain ehdottanut joitakin lisukkeita…” Mutta herra ja daami olivat jo nousseet ja menossa. Se latinalaisesta temperamentista ja ranskalaisista käytöstavoista.

Pirjo 29.4.2022