Olin kuvitellut samoussojen valmistuksen työlääksi ja itse samoussat hurjan rasvaisiksi, kunnes tein niitä ensimmäisen kerran pari päivää sitten. Näitä ”kevyitä” samoussoja valmistuu 20 kappaletta käden käänteessä vaikkapa aperitiiville samppanjalasin kanssa tarjottavaksi. Aperitiiville riittää yksikin per henkilö. Vaihtoehtoisesti samoussat kävisivät alkuruokana pienen salaatin kanssa. Tällöin olisi kiva olla kaksi samoussaa per henkilö.

Samoussojen oletetaan olevan peräisin Keski-Aasiasta ja lähi-idästä. Iranilainen historoitsija mainitsee ne jo 900-luvulla. Intialaisten työntekijöiden mukana ne levisivät Intian valtameren länsirannikoille (Reunion, Mauritius, Madagaskar, Comorit, Etelä-Afrikka, Somalia, Kenia). Joidenkin lähteiden mukaan samoussat olisivat etelä-eurooppalaista alkuperää. Samoussoilla onkin monta nimeä maasta ja kielestä riippuen: Samsa, samosa, somsa, sambosak, sambusa, samoosa, singada, samuza, chamuça, sambo.  

Seitin ohuen vehnätaikinan (filo, fillo, Ranskassa brick) sisään kääritään tyypillisesti vihanneksista tai lihasta valmistettu täyte, joka usein maustetaan chilillä, korianterilla tai curcumalla Joukossa voi olla myös silputtua, kuullotettua sipulia, pilkottuja pinjan siemeniä, pähkinöitä tai oliiveja. Minun ensimmäisen kokeiluni täyte oli varsin yksinkertaista, mutta valmistaminen oli niin helppoa, että tulen kokeilemaan muitakin täytteitä.

Pinaatti-ricotta samoussat – n. 20 kpl

• 10 fillo-taikinalevyä
• 200 g baby-pinaattia (tai vuonankaalia)
• 160 g ricotta-juustoa (tai vuohenjuustoa tai fetaa)
• 40 g raastettua parmesania
• suolaa
• mustapippuria
• oliiviöljyä

Huuhtele baby-pinaatti ja pane paistinpannulle kannen alle höyrystymään. Kun kaikki vesi on haihtunut, siirrä pinaatti jäähtymään leikkuulaudalle. Silppua pinaatti karkeasti ja puristele lävikössä vielä mahdollinen vesi pois. (Ystäväni käytti pinaatin sijasta vuonankaalia, ja hän silppusi sen höyryttämättä.) Sekoita joukkoon ricotta (tai vuohenjuusto tai feta), parmesan ja mausteet.

Fillo-taikinalevyt voivat olla pyöreitä tai suorakaiteen muotoisia. Täällä Ranskassa saatavilla olevat ovat useimmiten pyöreitä, 30 cm halkaisijaltaan. Niistä saa juuri sopivan kokoisia samoussoja, kun leikkaa pyöreän levyn ensin kahtia ja taittaa sitten puolikuun muotoiset levyt kahtia, nostamalla pyöreän reunan pitkää, suoraa reunaa vasten. Tuloksena on kaksi noin 9 cm leveää kaistaletta. Nosta lusikalla täytettä kaistaleen toiseen päähän ja taittele kolmion muotoon. Viimeinen kaistaleen osa työnnetään kolmion sisään.

Oheinen video on esittää samoussan täyttämisen ja taittelun hyvin havainnollisesti.

Fillo-taikinalevyt kehotetaan yleensä peittämään puhtaalla, kostealla pyyhkeellä työskentelyn ajaksi, koska ne kuivavat nopeasti. Näiden samoussojen valmistus osoittautui kuitenkin niin joutuisaksi, etten peittänyt taikinalevyjä, mutta otin ne yksi kerrallaan esiin paperien välistä.

Minulle täytettä riitti kahteenkymmeneen samoussaan, mutta en ehkä pannut ensimmäisiin ihan riittävästi, pelkäsin ylipursuamista, mutta ”paketista” tulee niin tiivis, ettei tätä tapahdu. Eli täytettä voi panna reilusti.

Perinteisesti samoussat kaiketi paistetaan paistinpannulla molemmin puolin runsaassa öljyssä tai voissa, mutta tässä kevyemmässä versiossa ne ladotaan uunipellille, voidellaan kevyesti oliiviöljyllä ja paistetaan uunissa 180 asteessa noin 12 – 15 minuuttia.

Resepti on mukaeltu erilaisista netistä löytyvistä samoussan resepteistä. Vaatimattomasta täytteestään huolimatta samoussat olivat todella herkullisia. Pakastin ylimääräiset, eikä pakastaminen huonontanut niiden makua tai rapeutta. Netistä löytyvät ohjeen mukaan pakastettujen samoussojen annetaan sulaa ennen lämmittämistä, ja ne lämmitetään korkeintaan 70 asteessa. Minä lämmitin sulattamatta 180 asteessa, ja onnistuivat niinkin.

P.S. Tein näitä uudestaan Suomessa, missä löysin Kreikassa valmistettua filo-taikinaa. Se on pakastettua ja suorakaiteen mallista. Arkit ovat aika isoja, vaatii vähän suunnittelua, miten ne leikkaa. Taikalevyt ovat sen verran isoja, että jos ne käyttää kaikki tarkasti, ei täyte riitä niihin. Näiden taikinalevyjen välissä ei ole paperia, niinkuin Ranskassa myytävien, ja ne on syytä peittää puhtaalla, kostealla pyyhkeellä. Tällä kertaa käytin tâytteessä Chavroux-merkkistä, Suomessakin myynnissä olevaa, ranskalaista tuore-vuohenjuustoa ja lisäsin täytteeseen silputtuja mintun lehtiä. Pidin tästä täytteestä enemmän – vuohenjuusto oli ricottaa maukkaampaa, ja silputut mintun lehdet oiva lisä!