Lounasajaksi oli sovittu strategisesti 11.55, sillä lounaalle kutsujat tiesivät, että ravintola Pompier olisi tupaten täynnä kello 12, varsinkin näin torstaisin, jolloin tarjoillaan paistettuja muikkuja. Olimme mieheni kanssa varmuuden vuoksi paikalla jo 11.45. Vaikka meillä oli tarkka osoite Albertinkadulla sijaitsevaan ravintolaan, kesti hetken ennenkuin hahmotimme huomaamattoman kyltin, joka ohjasi sisäpihalle.

Tunnelma jo sisäpihalla oli kuin 50-luvulla, eikä pelkästään rakennusten vuoksi, vaan ravintolan vaatimattoman sisäänkäynnin edessä olevan jonon vuoksi (kai sitä vielä 50-luvullakin jonotettiin joitakin elintarvikkeita?). Jono näytti nousevan muutamaa porrasaskelmaa pitkin ”porstuaan” ja jatkuvan ”porstuan” ovesta edelleen sisätiloihin. Olisimme kääntyneet kannoillamme ja todenneet, ettemme näin pitkän jonon päähän liity, ellei meillä olisi ollut allaolevaa, poikani ”rustaamaa” lahjakorttia

Jono vei kassalle, josta saattoi maksettuaan siirtyä etsimään vapaata/vapautuvaa pöytää. Me pääsimme odotettua helpommalla, sillä lahjan antajat olivat ehtineet jo päästä sisälle ja maksaa lounaan.

Kokemus olisi todella ollut jonottamisenkin arvoinen! Muikut olivat suussasulavan herkullisia, rapeita, sopivasti ”pöllytettyjä” eivätkä liian rasvaisia. Ne tarjoiltiin sitruunalla maustetuttujen, erinomaisten survottujen perunoiden kera. Muikut saa 10,70 euron hintaan. Meidän 15 euron lounaaseemme sisältyi ”Kaikki herkut”, eli monipuolinen ja maistuva salaattipöytä, hernekeitto (jonka jätimme väliin), pannukakku ja kahvit. Ja miljöö ja tunnelma olivat kokemus nekin!

Pirjo 15.2.2020