”Leipä ja oliiviöljy, kaksi talonpoikaiskeittiön aarretta, jotka ilman vaikeuksia työntävät hienotkin herkut varjoonsa. Tänään nämä hienosti maustetut leivät voisi ristiä uudelleen iltapalaleivistä herkkuruoaksi osoitukseksi siitä, kunka aidot nautinnot palaavat.” Näin kirjoitettiin Pronto! Pronto! -reseptikirjassa bruschettan kohdalla vuonna 1991.

Sain maistaa bruschettaa ensimmäisen kerran vuonna 1993 Ischian saarella. Olimme kiivenneet pienelle ”vuorelle” helteisessä säässä, ja alastullessamme pysähdyimme rinteessä, polun varrella olevan ”hökkeli-kahvilan” terassille virkistäytymään. Olimme ainoat asiakkaat, eikä tarjolla ollut juuri muuta kuin juomia ja bruschettaa, josta emme silloin olleet koskaan kuulleetkaan. Saimme sitä varmaan alkuperäisimmillään ja laadukkaimmillaan tarjoiltuna: paksuhko viipale erittäin hyvää maalaisleipää oliiviöljyssä paahdettuna, sipaistuna valkosipulin lohkolla ja peitettynä italialaisen ihanilla, silputuilla tomaateilla. Olimme aivan myytyjä.

Abruzzon maakunnasta kotoisin olevaa herkkua syödään koko Italiassa ja tänä päivänä ympäri maailmaakin, mutta ei aina onnistuneesti valmistettuna. Bruschettaan jos mihin pätee sääntöni: mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä tärkeämpää ovat laadukkaat raaka-aineet ja mitättömienkin työvaiheiden rakkaudella suorittaminen.

Bruschetta – resepti 4:lle

• 4 – 6 kypsää tomaattia
• 4 viipaletta maalaisleipää
• 4 valkosipulin kynttä (minulle riittää yksi)
• 8 rkl oliiviöljyä
• suolaa, pippuria
• (basilikaa)

Kalttaa tomaatit (kasta ne kiehuvaan veteen muutamaksi sekunniksi, jolloin kuori lähtee helposti pois), halkaise ne kahtia ja koverra pois siemenet ja mehu. Leikkaa kiinteä osa pieniksi kuutioiksi ja pane valumaan.

Leikkaa leipäviipaleet kahtia, ja paista ne pannussa oliiviöljyssä rapeiksi molemmin puolin. Voit myös paahtaa ilman öljyä ja pirskotella ruokalusikallisen öljyä jokaiselle viipaleelle. (Jos tarjoilen bruschettaa lounaaksi, käytän kokonaisia, isoja viipaleita. Aperitiivin kanssa käytän pienempiä viipaleita – kuitenkin paksuja – jotka vielä leikkaan puoliksi tai neljään, niin että ne on helppo syödä sormin).

Kuori valkosipunlin kynnet, murskaa ne ja hiero leipien pintaan. (Minulle tämä on hurjasti liikaa valkosipulia. Kuorin ja puolitan yhden kynnen ja sipaisen puolikkailla öljytyt leivät kauttaaltaan kynnellä – näin minua neuvottiin siellä Ischian vuoristo-kahvilassa.)

Jaa tomaattikuutiot leiville ja hiero haarukalla leivän pintaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Basilika täydentää tämän herkun. Pronto! Pronto! -kirjan mukaan leivät koristellaan joskus basilikalla, joskus valkosipuliviipaleilla, joskus oliiveilla. Joskus niiden pinnalla ei ole tomaattia vaan sardellifileitä. (Selvennyksenä, sardelli on englanninkielessä anchovy, ranskaksi anchois ja italiaksi alice tai acciuga. Suomen anjovis on mausteliemeen säilötty kilohaili-niminen kala. Sitä käytetään mm. janssoninkiusauksen valmistamiseen. )