Toisella yrittämällä onnistuin täydellisesti! Pyysin tyttäreltäni hänen luonaan maistamani keiton reseptiä naisten lounaalle, ja hän lähetti SMS:ssä tarvittavat ainekset, muttei niiden määrää! No, eihän hyvä kokki määriä tarvitse, mutta minä tarvitsen.

Tarjosin keittoa alkuruokana kahdella eri naisten lounaalla, joilla molemmilla oli läsnä myös yksi aasialainen ystävä, ensimmäisellä kerralla singaporilainen, toisella kerralla japanilainen. Singaporilainen ystäväni neuvoi minua, että keittoon tulevat nuudelit pitää joko huuhdella ennen keittoon lisäämistä tai mieluummin vielä kiehauttaa puolen minuutin ajan vedessä erillisessä kattilassa. Japanilainen ystäväni sitten vielä vahvisti tämän tavan tarpeellisuuden. (Aikaisemmin on toinen japanilainen ystäväni neuvonut minua huuhtelemaan riisiä ennen sen keittämistä perusteellisesti lävikössä juoksevan veden alla niin kauan, että läviköstä valuva vesi on kirkasta.) Huuhteleminen tai erillisessä vedessä kiehauttaminen on kuulema tarpeen pölyn ja muiden mahdollisten epäpuhtauksien poistamiseksi.

Eri ainesten oikea määrä löytyy kunkin omien mieltymysten mukaisesti kokeilemalla. Minä vähensin toisella kerralla kookosmaidon määrää ja lisäsin kanaliemen määrää, koska bio-kookosmaitoni oli hyvin täyteläistä ja bio-kanaliemeni hienostuneen kevyttä. Sitruunaruohon, kaffir-limen ja yrttien hienot aromit pääsevät mielestäni paremmin oikeuksiinsa vähemmän täyteläisessä liemessä. Lisäsin toisella kerralla sekä kevätsipulin että chilin määrää roimasti, koska käytin kevätsipulista valkoisen osan lisäksi vain vähän vihreää osaa, ja koska täällä Ranskassa kotikylälläni saatavilla olevat chilit ovat todella mietoja verrattuna niihin chileihin, joita olen Suomessa ostanut. Jälkimmäisella kerralla keittoni oli todella herkullista ei pelkästään viittä eri kansallisuutta edustavien naisvieraitteni mielestä – kohteliaisuudestakin – vaan myös mieheni ja ennen kaikkea omasta mielestäni. Minulle eivät nimittäin omat keitokseni yleensä maistu erityisemmin, ennenkuin olen saanut vähän etäisyyttä kokkaamiseen, eli vieraitten lähdettyä.

Thai-keitto à la Hanna – resepti 6 – 8:lle

• 7,5 kookosmaitoa (käytin bio-kookosmaitoa)
• 7,5 dl kanalientä (käytin bio-kanalientä)
• 3 kaffir-limen lehteä
• 6 sitruunaruohoa
• 4 isoa, suhteellisen mietoa chiliä
• 3 rkl thai-kalakastiketta
• peukalon paksuinen ja parin sentin pituinen pala raastettua inkivääriä
• 12 kevätsipulia (olivat tosi ohuita enkä käyttänyt vihreää osaa loppuun)
• 1 lime
• 600 g katkarapuja
• 100 – 150 g riisinuudeleita
• 1 – 2 nippua korianteria

Yhdistä kookosmaito ja kanaliemi kattilassa. Minä aloitan kanaliemen valmistuksesta, sillä käytän tähän tarkoitukseen Ariaké-merkkistä kuivattua bio-tuotetta, joka on pakattu teepussin tapaisiin pusseihin, joita uutetaan kuumassa vedessä 5 minuutin ajan. Suomessa bio-kanalientä saa ainakin maitotölkin näköisiin pakkauksiin säilöttynä valmiina liemenä (en muista nimeä). (Vaihtoehtoiseti lisää kookosmaito vasta lopussa katkarapujen kanssa.)

Poista sitruunaruohoista kova ulkokerros ja pilko ne ohuiksi viipaleiksi. Tai tee niinkuin Jamie Olivier neuvoo sitruunaruohoa käsittelemään, eli murskaa se. Pidän itse tästä tavasta, sillä sitruunaruohon viipaleet voivat olla vähän kovia, ja kun katkaisee sitruunaruohon poikki sentin, parin välein (muttei irti saakka) ja panee sen kokonaisena keittoon, voi sen sitten nostaa pois, kun se on maustamisensa hoitanut.

Lisää liemeen sitruunaruonot, kaffir-limen lehdet, raastettu inkivääri, erittäin hienoksi silputtu chili sekä kalakastike ja kiehauta. Tähän saakka voit valmistaa keiton etukäteen. Voit tietysti tehdä niinkuin Hanna, eli valmistaa keiton alusta loppuun vieraiden viihdyttäessä sinua viinilasi kädessään!

Kuori kevätsipulit ja silppua ohuiksi renkaiksi. Poista liemestä sitruunaruohot ja kaffir-limen lehdet. Kuumenna liemi uudestaan, jos olet valmistanut sen etukäteen, lisää siihen sulatetut ja valutetut katkaravut ja kevätsipulirenkaat ja kuumenna sitä taas hiukan, mutta älä keitä. Ota keitto pois liedeltä ja lisää yhden lime-hedelmän mehu.

Kiehauta riisinuudelit runsaassa vedessä. Annostele niitä lautasille haluamasi määrä ja nostele päälle keittoa. Silppua keiton pinnalle runsaasti korianteria – ja silppua vaan, vaikket yleensä pitäisikään korianterista! Tämä keitto suorastaan huutaa sitä, ja tässä sen maku sulautuu muihin makuihin.