Koska joulupukin visiitti ja sienisalaatti kuuluvat ”vakiona” meidän jouluumme (ei kuitenkaan yhdessä), tulee jouluna aina mieleeni kaksi kasvatusvirhettä, joista lapseni ovat minua moittineet. Virheitä on toki tullut tehtyä enemmän kuin nämä kaksi…

Uskoin itse joulupukkiin ilman epäilyksen häivää vielä 6-vuotisjoulunani. Joulupukin käynnin jälkeen sain kuitenkin tietää totuuden. Äitini nimittäin luuli minun epäilevän asioiden laitaa, ja ”räväytti totuuden silmilleni” mitään pehmentämättä – olinhan menossa kouluun alkavana vuonna. Tämä oli minulle sellainen järkytys, että 7-vuotisjouluni meni itkeskelyn merkeissä, koska joulu ei tuntunut miltään. Kun oma poikani sitten kavereiden valistuksen saaneena kysyi minulta, onko joulupukki olemassa, vastasin hänelle: ”Joulupukki on olemassa niille, jotka siihen uskovat”. Ja poikani jatkoi uskomista ja ilmeisesti joutui naureskelun kohteeksi. Sain sitten myöhemmin kuulla ihan aiheellisesti siitä, kuinka olin pettänyt poikani luottamuksen. Hän kun sanojensa mukaan aina oli uskonut, mitä äiti sanoi.

Omista kokemuksista ammentaen tein toisenkin kasvatusvirheen: Lapsena oli pakko käydä äidin ja isän kanssa sienimetsässä. Varmaan osasin nauttiakin metsässä kuljeskelusta ja siitä, että opin tunnistamaan ja löytämään syötäväksi kelpaavia sieniä. Jostain syystä kuitenkin – ehkä metsässä viivyttiin liian pitkään – sieniretkistä jäi sellaiset muistot, että päätin, että minä en lapsiani tähän tule pakottamaan. Enkä pakottanut, mutta en edes ehdottanut sienimetsään menemistä. Tyttäreni sitten joskus jonkin murrosiän vuodatuksen päätteeksi tokaisi: ”…etkä koskaan ole vienyt minua sienimetsäänkään!”

Sieniruokia kuitenkin meidän perheessä on rakastettu äitini sieniretkien ja kokkauksen ansiosta. Sienisalaatti on aina kuulunut joulupöytään. Äiti kelpuutti sienisalaattiinsa vain itse kerätyt, kahden ja kolmen tähden sienet. Hänen salaatissaan oli karvalaukkua (eli karvarouskua) ja haapasientä ja ehkä varmaan jotain kolmattakin sientä, jota en muista. Jos ei ole itse kerättyjä ja suolattuja metsäsieniä saatavilla, on ”Kaskein metsäsienisekoitus miedossa suolaliemessä” erittäin hyvä vaihtoehto”. Siinä on vain laadukkaita sekasieniä eli kangasrouskuja, haaparouskuja ja leppärouskuja. Sitä markkinoidaan Hans Välimäen nimen kera. En ole vielä törmännyt muihin säilöttyinä ostettaviin kelvollisiin metsäsieniin.

Sienisalaatti 8-10:lle – resepti

• 500 g suolasieniä (2 kpl Kaskein metsäsienisekoitusta)
• pieni sipuli
• 2 – 2,5 dl kuohukermaa
• 2 tl etikkaa
• mustapippuria
• (ruohosipulia koristeluun)

Liota sienistä liika suola pois. Kaskein sienet ovat miedosti suolattuja, joten pelkkä juoksevan veden alla lävikössä huuhtelu saattaa riittää. Itse liotin sieniä huuhtelun lisäksi ehkä 10 minuuttia. Valuta sienet ja puristele niistä vielä nyrkissä pienissä erin vesi pois. Pilko sienet vihanneshakkurilla todella hienoksi silpuksi. Pilko myös sipuli todella hienoksi (tässä en tule toimeen ilman Börner-leikkuria). Sekoita sienet sipuliin. Vatkaa kerma vaahdoksi, mutta niin kevyesti, ettei sillä vielä voisi koristella kakkua. Lisää kermaan etikka ja sekoita. Lisää kerma sieni-sipuliseokseen vähitellen, sillä riippuu sienten lopullisesta, kuivaksi puristetusta määrästä, kuinka paljon kermavaahtoa tarvitaan. Mausta mustapippurilla (ja suolalla, jos olet sattunut liottamaan sieniä liikaa). Kermavaahtoa ei minun mielestäni voi korvata crème fraiche’llä, smetanalla eikä viilillä, eikä kermaa saa missään tapauksessa vatkata liikaa. Sienisalaatin tulee olla pehmeää ja kuohkeaa. Tämän reseptin mukaan tehty sienisalaatti on muuten ainoa sienisalaatti, josta mieheni pitää. Koristele halutessasi ruohosipulilla.